Karla Malm aloitti Tulevaisuuden nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt -hankkeen asiantuntijana elokuussa. Liki ensi töikseen hän päätyi vastakkain perustavanlaatuisen kysymyksen kanssa. Millainen on nuorisotoimialan perusjoukko? Keistä nuorisotoimiala koostuu? 

Elokuussa 2020 aloitin työskentelyn Tulevaisuuden nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt -hankkeen asiantuntijana. Olen työskennellyt nuorisotutkimuksen parissa aikaisemmin Nuorisotutkimusseuralla ja freelancerina ja tutkinut muun muassa raiteilla tehtävään nuorisotyöhön, nuorten itsenäistymisen tukeen sekä nuorten tieto- ja neuvontatyöhön liittyviä kysymyksiä. Lisäksi olen ollut kirjoittamassa suomalaista nuorisopolitiikkaa koskevia osuuksia Euroopan Komission Youth Wiki -tietoportaaliin.

Myös aikaisemmissa hankkeissani kysymykset tulevaisuudesta ovat itsepäisesti pyrkineet pintaan. Nuorisotyö raiteilla -hankkeen kanssa jalkautuessani en voinut välttyä kysymästä itseltäni – ja myös monilta muilta – millaisia ovat nuorisotyön toimintakentät ja kumppanuudet tulevaisuudessa. Nuorten tieto- ja neuvontatyön tutkiminen puolestaan vei väistämättä pohdintoihin koskien lisääntyvää informaatiotulvaa, työn murrosta ja nuorten parissa toimimisen ydintä; sitä, mikä tulevaisuudessa säilyy.

Niinpä nuorisotyön tulevaisuutta käsittelevä tutkimushanke kutkutti välittömästi. Tällä kertaa kysymyksenasettelu nousee tulevaisuudesta. Hanke selvittää nuorisotoimialalla työskentelevien näkemyksiä tulevaisuudesta, työmuodoista, kumppanuuksista ja todennäköisistä kehityskuluista. Tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen nuorisotyön tulevaisuuden osaamis- ja kehittämistarpeista nuorisoalan poliittisen päätöksenteon, koulutuspolitiikan ja työelämän tarpeisiin.

Millainen on kyselyn vastaajakunta?

Tutkijalehtori Tanja Hakoluodon suunnittelemaan ja toteuttamaan kyselyyn osallistui kesän 2020 aikana 225 vastaajaa, joista 73 jätti yhteystietonsa tutkimuksen seuraavaa vaihetta varten. Erityisesti yhteystietonsa jättäneiden määrän perusteella lienee syytä olla iloinen: näin suuri osuus vastaajista oli motivoitunut ja valmis käyttämään aikaansa jatkossakin kysymyksien pohtimiseen. Tämä on hankkeelle tärkeää, koska nuorisotoimialalla työskentelevien vastaukset tarjoavat äärimmäisen arvokasta tietoa nuorisotyön tulevaisuutta koskevista näkemyksistä sekä auttaa kehittämään ammatillista nuorisotyötä ja siihen johtavaa koulutusta.

Mutta millaisia ovat kyselyn vastaajat? Keistä he koostuvat? Katsotaanpa lukuja. Vastaajia on siis yhteensä 225. Sukupuolekseen vastaajista 70,67% on valinnut nainen, 26,22% mies ja 3,11% muu tai ei määrittelyä. Vastaajista suurin ryhmä – jopa 29% – työskentelee 2000–10000 asukkaan kunnissa tai taajamissa. 10 001–30 000 asukkaan kunnissa työskentelee 21%, 30 001–50 000 kunnissa 8% ja 50 001–100 000 kunnissa 12%. Sen sijaan toiseksi suurin ryhmä, 24%, työskentelee yli 100 000 asukkaan kunnissa.

Vastaajakunta vaikuttaa olevan varsin koulutettua: yli puolella heistä on korkeakoulututkinto. Monilla on takanaan pitkä työkokemus. Yli 20 vuotta työkokemusta on jopa kahdellakymmenelläkolmella prosentilla vastaajista, mikä tekee heistä suurimman yksittäisen ryhmän työkokemuksen mukaan jaoteltuna.

Entäs ne työpaikat? Enemmistö vastaajista – 63% – työskentelee kunnan tai kaupungin palveluksessa. 29% työskentelee seurakunnalla, 6% järjestössä ja alle kolme prosenttia hankkeessa tai projektissa.

Tämä on kaikki hyvin kiinnostavaa ja tarjoaa jo lukuisia mahdollisuuksia tarkastella nuorisotoimialaa. On vain yksi kysymys, joka on vielä esitettävä ennen tarkempaa analyysiä ja tulkintoja. Kuinka hyvin vastaajajoukko kuvaa todellisuutta?

Luvut kiven alla

Tutkimuksen kannalta kysymys on oleellinen tietysti siksi, että se määrittää, mitä vastausten perusteella voidaan sanoa ja kuinka edustavana vastaajakuntaa on mahdollista pitää. Kysymys ei kuitenkaan ole oleellinen ainoastaan tutkijoille, vaan aivan kaikille, jotka kaipaavat kokonaiskuvaa nuorisotoimialan työpaikoista eri sektoreilla.

Kunta

On itse asiassa vähän hassua, miten kiven alla oikeat luvut ovat. Näin kuitenkin asianlaita on. Kuten jokainen asiaa aprikoiva voi havaita, perusjoukon jäljittäminen käy kohtalaisesta salapoliisityöstä (ks. myös Hoikkala & Kuivakangas 2017, 10–11, 25). Nuorisotyön tilastoinnin loputtua 1990-luvulla ei ole ollut saatavilla tarkkaa tietoa, kuinka paljon nuorisotyöntekijöitä toimii kunnallisessa nuorisotyössä (Allianssi 2016, 78). En suinkaan ole ensimmäinen, joka tietoa kaivelee esiin. Esimerkiksi Tommi Hoikkala ja Johanna Kuivakangas pohtivat lukuja Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet -teoksen johdannossa. Kuntien nuorisotoimen, etsivän nuorisotyön ja työpajojen osalta luvuksi arvioidaan 3852,72 henkilötyövuotta. Luvun taustalta löytyvät aluehallintoviraston kyselyt, nuorisotilastot sekä some-keskustelu, jossa lukuisat nuorisoalan toimijat osallistuivat lukujen ja niiden merkitysten pohtimiseen (Hoikkala & Kuivakangas 2017, 10–11, 25).

Näin asiasta kirjoitettiin puolestaan vuonna 2016 Allianssin Tietoa nuorista -julkaisussa ”Valtion budjettikirja 2015 ilmoittaa luvuksi 3400, samoin Suomen Kuntaliitto. Lokakuussa 2013 Tilastokeskuksen kuntasektoria koskevassa palkkataulukossa oli 2080 nuoriso-alkuisissa ammattinimikkeissä toimivaa henkilöä – toki nuorisotyössä toimii henkilöitä myös nimikkeillä, jotka eivät ala sanalla nuoriso” (Nuorista Suomessa 2016, 79; ks. myös Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuusodotukset 2017, 6). Myös Allianssin julkaisema Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuusodotukset 2017 -selvitys kommentoi aihetta. Sen kyselyyn vastanneet nuorisotoimen viranhaltijat arvioivat kaikkien Suomen kuntien nuorisotoimen henkilöstömääräksi 3050 (Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuusodotukset 2017, 6, 24–25). Tämä arvio sisältänee niin koko- kuin osa-aikaiset toimenkuvat.

Myös Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry (Nuoli) on koonnissaan hyödyntänyt Tilastokeskuksen tietoja nuorisoon liittyvistä toimenkuvista.  Kuntatyönantajien julkaisemat palkkatilastot, jotka perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin lokakuulta 2018, sisältävät nuorisotoimenjohtajan, nuorisopalvelupäällikön, nuorisosihteerin, nuorisotyön koordinaattorin, erityisnuorisotyöntekijän, etsivän nuorisotyöntekijän, nuorisonohjaajan, nuoriso-ohjaajan ja nuorisotyöntekijän toimenkuvat. Näillä nimekkeillä työskenteleviä henkilöitä oli kunnissa 1260 (Kuntatyönantajat 2019). Tässä kohden kannattaa huomata, että näissä luvuissa kyse on nimenomaan kokoaikaisista ja täyspalkkaisista toimenkuvista. Kuntatyönantajan palkkatilastot eivät myöskään sisällä tehtävänimikkeitä, joilla työskentelee alle 10 työntekijää.

Päätän kääntyä edellä mainittuun some-keskusteluunkin osallistuneen asiantuntijan, Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry:n toiminnanjohtajan Petteri Piiraisen puoleen. Piirainen tarkentaa lukuja nykytilannetta vastaaviksi ja laskee mukaan myös ne tehtävänimikkeet, joilla työskentelee alle 10-henkilöä. Tulos: kunnallisessa nuorisotyössä työskenteleviä kokoaikaisia työntekijöitä, joiden tehtävänimikkeessä esiintyy sana nuoriso-, on 1344, osa-aikaisia 229. Yhteensä siis 1573 – ja henkilötyövuosia jonkin verran vähemmän. Piirainen toteaa, että luku ”lienee tarkin mahdollinen”.

Lopullinen totuus ei tämäkään luku kuitenkaan ole. Piirainen huomauttaa, että luvut eivät sisällä esimerkiksi vapaa-aika -alkuisia nimikkeitä, joissa toimenkuvaan kuuluu muutakin kuin nuorisotyötä. Sama koskee työpajaohjaajan, yksilövalmentajan ja työvalmentajan nimikkeillä työskenteleviä, koska työnkuvassa voivat olla nuorten lisäksi myös muut ikäryhmät. Lisäksi koordinaattorin ja suunnittelijan kaltaiset nimikkeet jäävät näiden lukujen ulkopuolelle, koska saatavilla ei ole tietoa, toimiiko tehtävänhaltija liikuntapalveluiden, kulttuuripalveluiden vai nuorisotyön parissa.

Edellä mainitut arviot vaihtelevat kuitenkin varsin paljon: ero puolentoistatuhannen työntekijän ja yli kolmentuhannen henkilötyövuoden välillä on suuri. Mikä eroa selittää?

Piirainen epäilee, että kyseessä on tilastollinen harha. Tietoja on mahdollisesti kerätty eri raporteista ja samat työntekijät ovat saattaneet tulla lasketuksi kahteen kertaan. Esimerkiksi niin, että yhdessä tilastossa raportoidaan nuorisotyöntekijöiden määrä ja toisessa etsivää nuorisotyötä tekevien: jos nuorisotyöntekijän tehtävänimikkeellä työskentelevä tekee myös etsivää nuorisotyötä, hänet saatetaan laskea molempiin tilastoihin mukaan. On siis todennäköistä, että erot luvuissa eivät kerro ainoastaan ajallisesta muutoksesta, vaan myös laskutavasta. Tämän tutkimuksen tarpeisiin lienee siis turvallisempaa pysytellä maltillisemman arvion luvuissa.

Seurakunta

Seurakuntien henkilöstötilaston täsmällisyys ilahduttaa salapoliisia: vuoden 2020 osalta löytyvät tiedot nuorisotyöntekijöistä (1116), joista naisia on 738 ja miehiä 378. Jopa keski-ikä löytyy: 42,1. Henkilötyövuosiksi muutettuna luvuksi saadaan 628. Luvusta voidaan päätellä ainakin se, että osa-aikaisuus on merkittävä tekijä. Tutkimuksessa mielekkäintä lienee käyttää jälkimmäistä lukua kuvaamaan todellisuutta.

Järjestö

Järjestöissä nuorisotyötä tekevien määrästä arviot vaihtelevat viidestäsadasta yli kolmeentuhanteen, joista 1102 valtakunnallisella ja 2009 piiri- ja paikallistasolla (Nuorista Suomessa 2016, 79; Hoikkala & Kuivakangas 2017, 11, 25; tiedonanto Pietilältä). Näissä arvioissa kyse on nimenomaan palkallisista työntekijöistä.

Selväksi käy, että näihinkin lukemiin lienee syytä suhtautua varauksella ja pitää mielessä, että nuorisotyön määritelmää saatetaan eri tahoilla soveltaa ja käyttää eri tavoin. Myös Piirainen tunnistaa haasteen.

“Hankalin tilastojen kannalta on kolmas sektori ja yksityinen sektori: mitkä kaikki tulkitaan nuorisotyöllisiksi ammateiksi? Lasten- ja nuorten kodeissa työskennellään esim. ohjaaja ja nuorisokodinohjaaja -nimikkeillä. Onko kyse lastensuojelutyöstä vai sosiaalisesta nuorisotyöstä? Jos työehtosopimuksia katsotaan, kyse on sosiaalialasta.”

Kysymyksen voi muotoilla myös toisin. Kokeillaan.

Mitä on nuorisotyö?

Tähän ei taidakaan enää yksi työvaihe tutkimuksessa riittää.

Kokonaisarvio

Tässä vaiheessa kokoon riivityt numerot ovat siis seuraavanlaiset.

Kunnallisen nuorisotyön osalta arvio vaihtelee matalimmillaan 1260:sta työntekijästä 3852,72 henkilötyövuoteen. Tuorein ja tarkaksi arvioitu luku on 1573.

Kirkon nuorisotyön tilastojen mukaan nuorisotyöntekijöiden lukumäärä on 1116 ja henkilötyövuosien määrä 628.

Järjestöjen osalta arvio liikkuu viidestäsadasta yli kolmeentuhanteen.

Luvut eivät kuitenkaan ole keskenään vertailukelpoisia. Lisäksi kysymys siitä, mitä luvut tavoittavat ja mitä eivät, jää avoimeksi. Joka tapauksessa arviot ovat varsin karkeita – ja niistä ei vielä käy ilmi lainkaan tarkempia tietoja koskien esimerkiksi alan sukupuolijakaumaa, työpaikkojen maantieteellistä sijaintia tai työskentelypaikkakuntien kokoa.

Ratkaisematon arvoitus

”Lukuhan on luku. Luvut pitää tulkita, niille pitää antaa merkityksiä, on pelattava käsitteellisiä pelejä, joilla avata kenttää.”

Toteamus on peräisin Tomi Kiilakoskelta em. some-keskustelusta (Hoikkala & Kuivakangas 2017, 25). Lienee siis syytä kysyä: miten edellä kuvaamiani lukuja pitäisi lopulta tulkita? Mitä ne oikeastaan kertovat nuorisotoimialasta? Ne eivät – valitettavasti – kerro tämän tutkimushankkeen vastaajakunnan tilastollista edustavuutta. Jotakin niistä voi kuitenkin päätellä.

Ensinnäkin, ne kiinnittävät katseen koko- ja osa-aikaisten toimenkuvien suhteeseen. Ei ole samantekevää, metsästetäänkö lukuja henkilötyövuosista vai työntekijöiden lukumäärää. Silti karkeistakin arvioista selviää, että osa-aikaisuus on yksi kentän kokonaiskuvaan vaikuttavista piirteistä.

Toisekseen, arviot nostavat esiin kysymyksen nuorisotyön määritelmästä. Kuten edellä on käynyt ilmi, kysymys nuorisotoimialalla työskentelevien lukumäärästä kertoo myös jostakin muustakin kuin pelkistä numeroista. Kuten Piirainen toteaa, ammattinimikkeiden kirjo on valtava, vaikka kyse on suhteellisen pienestä toimialasta. Lisäksi sama tehtävänimike ja tehtävä saatetaan sijoittaa eri kunnissa eri vaativuustasoryhmiin. Alalla ei ole vakiintunutta tehtävänimikkeistöä, josta kävisi ilmi tehtävien vaativuus- ja koulutustaso.

Tehtävänimikkeistön monitulkintaisuuteen liittyy sekin, että osa tekee nuorisotyötä, mutta jää nimikkeensä vuoksi tilastoissa tunnistamatta. Tähän liittyy käytännöllisten haasteiden ohella periaatteellinen kysymys nuorisotyön ammattilaisuuksista. Kenet luokittelemme nuorisotyöntekijäksi? Kuka saa sanoa tekevänsä nuorisotyötä? Vaarana on kaventaa nuorisotyön käsitettä niin, että siitä tulee ulossulkeva ja se jättää huomioimatta lukuisia ammattilaisia, jotka hyödyntävät työskennellessään nuorisotyön menetelmiä, etiikkaa ja eetosta. Toisaalta – ei ole tarkoituksenmukaista laventaa nuorisotyön käsitettä niin, että se ei tarkoita enää mitään eikä näin ollen selkeytä laisinkaan nykytilannetta. Pidemmällä aikavälillä selkeys nimittäin lienee paitsi lukuja puntaroivien tutkijoiden, myös kaikkien alalla toimivien etu.

Tämän tutkimuksen kannalta lienee syytä tunnustaa tosiasiat – arviot nuorisotyötä tekevien lukumäärästä vaihtelevat laskentatavasta riippuen valtavasti. Toistaiseksi kyseessä on siis ratkaisematon arvoitus. Tehty työ antaa silti jo huomattavasti perspektiiviä tulosten tulkitsemiseen. On aika jatkaa seikkailua tilastojen, arvioiden, toiminimikkeiden ja nuorisotyön filosofiaa sivuavien määritelmien maailmassa – pieniä harmaita aivosoluja väheksymättä.

Salapoliisin työ on vasta alussa.

Kirjoittaja

Karla Malm, asiantuntija
puh. 0400 349369
karla.malm@humak.fi

Lähteet

Axelin, H. (toim.) 2017. Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuusodotukset 2017. Helsinki: Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry.

Hoikkala, T. & Kuivakangas, J. 2017. Repa, Kirsti ja maisteri nuorisopedagogiikoiden pyörteissä. Johdanto. Teoksessa (toim. Hoikkala, T. & Kuivakangas, J.) Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu & Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.

Koste, A. (toim.) 2016. Nuorista Suomessa 2016. Tietoa nuorista, heidän elinoloistaan sekä nuorisotyöstä. Helsinki: Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. Viitattu 7.9.2020.

Kirkontilastot.fi Viitattu 7.9.2020.

Piirainen, Petteri. Henkilökohtainen tiedonanto, sähköpostit kirjoittajalle 7.9.2020 ja 15.9.2020.

Pietilä, Mika. Henkilökohtainen tiedonanto, sähköposti kirjoittajalle 3.9.2020.

Tilastokeskus. Viitattu 7.9.2020.

Valtion tulo- ja menoarvio 2016. Valtiovarainministeriö.

Kuntatyönantajat 2019. Palkkatilastot. Viitattu 9.9.2020